Elämisen aallot

Pulssi aivoon.
Sydän vereen.
Nahka sisään.
Lapset kiinni.
Aallot
~

Katkelma

”Lapseni nukkui viime yönä koleassa kotelossa, jonka luukun saranat narisivat sisään astuessa. Sisäisen siittiön pyhin olemus on limainen ja tarkoituksellisuudestaan kerskaileva eliö. Turhuuden astuessa aivokammioon voi lopulta huokaista ahdistuksesta, kunnes aivot turpoavat. Naisten ikuinen sarana osuu miesten kelloon, jolla voi korkeintaan mitata keksittyjä mittoja, jotka eivät ole sitä mihin ne osoittavat. Täten voidaan esimerkiksi kiteyttää nauriksen olemus lantun olomuotoon, kunhan tiedostamme myös paradoksaalisen hirviön olemassaolon ilman pedanttisuuden ratsuun turvautumista.”